Stoorin Unikulkuri
Virallinen nimi, kutsumanimi |
Stoorin Unikulkuri, "Kullo" |
Rotu, sukupuoli |
suomenhevonen, ori |
Väri, säkäkorkeus |
rautias liinaharja, 150cm |
Syntymäaika, kasvattaja |
22.08.2018, kasv. Storywoods Dressage Center |
Omistaja, kotitalli |
VRL-09979, Taivaantakojan Suomalaiset |
Painotus |
Koulupainotus |
Koulutustaso |
HeA |
Luonteesta
Kullo on perinyt hoitotilanteisiin sopivan ripauksen molempien vanhempiensa luonteita, sillä ori haluaisi olla koko ajan parhaansa mukaan mukana ja apuna hoitotilanteissa, mutta silti se ei nauti siitä että sitä puunaa isompi joukko innokkaita ponityttöjä, vaan ori onkin yhden ihmisen hevonen. Vaikka hoitotilanteessa olisi mukana useampikin ihminen, ei Kullo silti tee mitään pahaa, mutta se saattaa steppailla hieman enemmän sen lisäksi, että näyttää todella happamalta.
Ratsuna Kullo on alussa menossa kuin höyryjuna ja sen kanssa joutuukin tehdä paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta orin saa kuulolle ja sen kanssa treenaamisesta olisikin tulossa loppupeleissä jotain. Kunhan Kullon saa kuulolle ja moottorin toimimaan oikealla tavalla, on sitä helppo ja mukava ratsastaa sillä sen työmotiivi on todella hyvä ja yleensä myös todella korkea ja se yrittääkin aina parhaansa, vaikka se ei aina ihan täysin ymmärtäisikään sitä mitä ratsastaja on siltä pyytämässä, varsinkin jos kyse on hieman vaativimmista tehtävistä.
Kuljetukset Kullon kanssa ovat aina yksi projekti, sillä vaikka ori kävelee nätisti koppiin tai muuhun kuljetusvälineeseen, ikinä ei voi olla ihan varma tuleeko ori autosta ulos vain hirveän huudon säestämänä, vai onko ori lähdössä omalle kunniakierrokselleen ja esittelemään itsensä paikalle tulleeksi. Kuitenkin kunhan sille vain kertoo heti irrotuksen jälkeen kuka määrää, tulee ori nätisti pois autosta eikä sen kanssa ole sen jälkeen isompia ongelmia, varsinkin jos muistaa varoa omia varpaitaan.
Kisapaikoilla suurin show Kullon kohdalla tapahtuu aina siinä vaiheessa kun sen purkaa kopista, mutta tämän jälkeen ori yleensä kuuntelee hoitajaansa hyvin, varsinkin jos kisapaikalla on rauhallista, mutta hieman hälyisemmällä paikalla se saattaa pörrätä enemmänkin. Tällöin Kullon kanssa tulee olla hieman normaalia jämäkämpi.
© Minni
Ratsuna Kullo on alussa menossa kuin höyryjuna ja sen kanssa joutuukin tehdä paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta orin saa kuulolle ja sen kanssa treenaamisesta olisikin tulossa loppupeleissä jotain. Kunhan Kullon saa kuulolle ja moottorin toimimaan oikealla tavalla, on sitä helppo ja mukava ratsastaa sillä sen työmotiivi on todella hyvä ja yleensä myös todella korkea ja se yrittääkin aina parhaansa, vaikka se ei aina ihan täysin ymmärtäisikään sitä mitä ratsastaja on siltä pyytämässä, varsinkin jos kyse on hieman vaativimmista tehtävistä.
Kuljetukset Kullon kanssa ovat aina yksi projekti, sillä vaikka ori kävelee nätisti koppiin tai muuhun kuljetusvälineeseen, ikinä ei voi olla ihan varma tuleeko ori autosta ulos vain hirveän huudon säestämänä, vai onko ori lähdössä omalle kunniakierrokselleen ja esittelemään itsensä paikalle tulleeksi. Kuitenkin kunhan sille vain kertoo heti irrotuksen jälkeen kuka määrää, tulee ori nätisti pois autosta eikä sen kanssa ole sen jälkeen isompia ongelmia, varsinkin jos muistaa varoa omia varpaitaan.
Kisapaikoilla suurin show Kullon kohdalla tapahtuu aina siinä vaiheessa kun sen purkaa kopista, mutta tämän jälkeen ori yleensä kuuntelee hoitajaansa hyvin, varsinkin jos kisapaikalla on rauhallista, mutta hieman hälyisemmällä paikalla se saattaa pörrätä enemmänkin. Tällöin Kullon kanssa tulee olla hieman normaalia jämäkämpi.
© Minni
Sukupuu
Unihuppio KRJ-III, KTK-III, YLA3, SLA-II, Quintessential |
Vuorenpeikko |
Itkettäjä | |
Tohvelikulkuri SV-I, KV-II, SLA-II |
Sotarumpu |
Ruusuroihu |
t. Stoorin Hilja, s. 18.05.2019 e. Stoorin Helmiina
Unihuppio rautias 159-senttinen hevonen on oriksi rauhallinen ja enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Kasvatuksemme kantaori on kisannut kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä ja se on KRJ-III palkittu.
Vuorenpeikko on ihmisten tietoisuuteen ryminällä tullut ori. Tämä 159-senttinen ori aloitti valloittamaan kisakenttiä siitä hetkestä kun se oli ensimmäisen kerran radalla. Komealiikkeinen ruunikko ori menestyi eri tasoilla todella hyvin aina siihen asti että se jäi eläkkeelle ja siitokseen kisahevosen hommista.
Liekkiö oli komea tummanrautias ori joka keräsi paljon ihastelevia katseita ihmisiltä. 160-senttinen ori oli luonteeltaan kiltti kuin ruuna ja orin kanssa toimiminen oli helppoa. Leevinä tunnettu ori kilpaili pääsiassa kouluratsastuksessa, mutta siltä löytyi myös kapasiteettiä pienille esteille. Ori menehtyi yllättävään sairaskohtakseen.
Kuuterneito ruunikko tamma oli todella luonteikas ja enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Kuitenkin kun tammalle saatiin oikea ratsastaja selkään, alkoi 158-senttinen tamma tehdä hyvää tulosta kouluradoilta, ennen kuinse siirrettiin jalostukseen.
Itkettäjä pieni vain 148-senttinen tamma oli luonteeltaan todella leppoisa ja mukava sydäntensulattaja. Aktiivisen kisauransa päätyttyä tamma siirtyi pienelle ratsastuskoululle opettamaan uusia ratsastajan alkuja sekä myös varsomaan pari varsaa.
Ärjämöinen syntymästään asti todella kovapäinen tummanrautias ori ei ollut kenenkään suosikki, mutta orin liikkeet olivat todella komeat. 152-senttinen ori eli koko elämänsä kasvattajansa luona jossa se menehtyi 18-vuotiaana yllättäen sairaskohtaukseen.
Sielulintu vaaleanrautias tamma joutui kokemaan kaltoinkohtelua nuorena joten tamma oli todella säikky koko loppuelämänsä ja se olikin vain yhden ihmisen hevonen jota ei suuremmin näkyny kisaradoilla vaikka tammalla oli potentiaalia ja liikettä pärjäämiseen. 150-senttinen tamma menehtyi 26-vuotiaana vanhuuteen.
Tohvelikulkuri rautias sabino 144cm korkea piensuomenhevonen on monen lajin taituri, sillä tammalta löytyy kisamenestystä koulu- ja esteratsastuksen lisäksi myös kentästä ja valjakkoajosta.
Sotarumpu pienhevos kokoinen tummanpunarautias ori sai ainoastaan yhden varsan ennen kuin se ruunattiin elämän helpottamiseksi. Ori kilpaili kouluratsastuksessa kansallisella tasolla.
Saletti oli rautias, pienhevoseksi iso ja raskasrakenteinen suomiori. Se ei oikeastaan ikinä kisannut mutta toimi harrasteratsuna ja hyvän luonteensa ansiosta se sai pysyä orina elämänsä loppuun asti.
Taikina-Tiina harrasteratsuna toiminut rautias isomerkkinen pienhevostamma joka oli suomenhevosmaiseen tapaan hyvä rehunkäyttäjä.
Ruusuroihu kipakka sabinokirjavuudella varustettu rautias pikkutamma. Potentiaalistaan huolimatta se ei ikinä päätynyt kilparadoille vaan yhden varsan ja useamman yrityksen jälkeen se pääsi pienelle tallille viettämään eläkepäiviään harrastehevosena.
Sankariainesta musta suurimerkkinen pienhevonen olisi varmasti pärjännyt monessakin lajissa, mutta se loi uransa kenttäkilpailuissa aina uran päättävään loukkaantumiseen asti.
Hymni rautias suurisukkainen tamma piti olla kasvattajansa seuraava juoksia, mutta valitettavasti tammalla ei vain ollut juoksupäätä ja se oli jo lähdössä teuraaksi, ennen kuin se pelastettiin lopulta harrasteratsuksi.
© Minni
Vuorenpeikko on ihmisten tietoisuuteen ryminällä tullut ori. Tämä 159-senttinen ori aloitti valloittamaan kisakenttiä siitä hetkestä kun se oli ensimmäisen kerran radalla. Komealiikkeinen ruunikko ori menestyi eri tasoilla todella hyvin aina siihen asti että se jäi eläkkeelle ja siitokseen kisahevosen hommista.
Liekkiö oli komea tummanrautias ori joka keräsi paljon ihastelevia katseita ihmisiltä. 160-senttinen ori oli luonteeltaan kiltti kuin ruuna ja orin kanssa toimiminen oli helppoa. Leevinä tunnettu ori kilpaili pääsiassa kouluratsastuksessa, mutta siltä löytyi myös kapasiteettiä pienille esteille. Ori menehtyi yllättävään sairaskohtakseen.
Kuuterneito ruunikko tamma oli todella luonteikas ja enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Kuitenkin kun tammalle saatiin oikea ratsastaja selkään, alkoi 158-senttinen tamma tehdä hyvää tulosta kouluradoilta, ennen kuinse siirrettiin jalostukseen.
Itkettäjä pieni vain 148-senttinen tamma oli luonteeltaan todella leppoisa ja mukava sydäntensulattaja. Aktiivisen kisauransa päätyttyä tamma siirtyi pienelle ratsastuskoululle opettamaan uusia ratsastajan alkuja sekä myös varsomaan pari varsaa.
Ärjämöinen syntymästään asti todella kovapäinen tummanrautias ori ei ollut kenenkään suosikki, mutta orin liikkeet olivat todella komeat. 152-senttinen ori eli koko elämänsä kasvattajansa luona jossa se menehtyi 18-vuotiaana yllättäen sairaskohtaukseen.
Sielulintu vaaleanrautias tamma joutui kokemaan kaltoinkohtelua nuorena joten tamma oli todella säikky koko loppuelämänsä ja se olikin vain yhden ihmisen hevonen jota ei suuremmin näkyny kisaradoilla vaikka tammalla oli potentiaalia ja liikettä pärjäämiseen. 150-senttinen tamma menehtyi 26-vuotiaana vanhuuteen.
Tohvelikulkuri rautias sabino 144cm korkea piensuomenhevonen on monen lajin taituri, sillä tammalta löytyy kisamenestystä koulu- ja esteratsastuksen lisäksi myös kentästä ja valjakkoajosta.
Sotarumpu pienhevos kokoinen tummanpunarautias ori sai ainoastaan yhden varsan ennen kuin se ruunattiin elämän helpottamiseksi. Ori kilpaili kouluratsastuksessa kansallisella tasolla.
Saletti oli rautias, pienhevoseksi iso ja raskasrakenteinen suomiori. Se ei oikeastaan ikinä kisannut mutta toimi harrasteratsuna ja hyvän luonteensa ansiosta se sai pysyä orina elämänsä loppuun asti.
Taikina-Tiina harrasteratsuna toiminut rautias isomerkkinen pienhevostamma joka oli suomenhevosmaiseen tapaan hyvä rehunkäyttäjä.
Ruusuroihu kipakka sabinokirjavuudella varustettu rautias pikkutamma. Potentiaalistaan huolimatta se ei ikinä päätynyt kilparadoille vaan yhden varsan ja useamman yrityksen jälkeen se pääsi pienelle tallille viettämään eläkepäiviään harrastehevosena.
Sankariainesta musta suurimerkkinen pienhevonen olisi varmasti pärjännyt monessakin lajissa, mutta se loi uransa kenttäkilpailuissa aina uran päättävään loukkaantumiseen asti.
Hymni rautias suurisukkainen tamma piti olla kasvattajansa seuraava juoksia, mutta valitettavasti tammalla ei vain ollut juoksupäätä ja se oli jo lähdössä teuraaksi, ennen kuin se pelastettiin lopulta harrasteratsuksi.
© Minni
27.01.2019 - Kutsu - KRJ - HeB - 05/30
27.01.2019 - Kutsu - KRJ - HeB - 02/30 30.01.2019 - Kutsu - KRJ - HeB - 03/30 15.02.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 03/30 17.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 05/40 17.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 01/40 18.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 03/40 19.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 05/40 19.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 01/40 20.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 02/40 |
21.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 02/30
28.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 03/30 30.03.2019 - Kutsu - KRJ - HeA - 01/30 22.04.2020 - Kutsu - KRJ - HeB - 2/40 23.04.2020 - Kutsu - KRJ - HeB - 3/40 25.04.2020 - Kutsu - KRJ - HeB - 1/40 12.06.2020 - Kutsu - KRJ - HeA - 2/47 30.11.2020 - Kutsu - VSR, Cup, HeA - 4/5 29.01.2021 - Kutsu - KRJ - HeB - 5/30 25.02.2021 - Kutsu - KRJ - HeA - 2/29 |
Valmentajana VRL-10444
Kun edellinen ratsukko oli vielä loppuverryttelemässä, seuraava saapui jo Storywoodsin kentälle. Selässä oleva nuori nainen, Sanni, näytti varsin iloiselta siitä, että oli päässyt hevosen selkään. Ratsu Kullo näytti kävelevän hurjaa vauhtia eteenpäin ja vaikutti täysin päinvastaiselta ratsulta edelliseen hitaan rauhalliseen valmennettavaani verrattuna. Siirtymätehtävä sopisi kuitenkin varmasti myös aktivoinnin sijaan rauhoittamaan tahtia.
Alkuverryttelyssä Sannilla oli orin kanssa selkeitä erimielisyyksiä vauhdista, ja sainkin ohjeistaa ratsastajaa paljon apujen täsmällisyyden tärkeydestä myös reippaan hevosen kanssa. Sanni meinasi helposti jäädä vetämään jarruttaessa ohjasta, kun ori ei heti reagoinut.
Kun alkuverryttelystä oli selvitty ja Kullokin jo hieman tasaantunut kuuntelemaan ratsastajaa, oli aika aloittaa varsinainen tehtävä. Aluksi Sannilla oli vaikeuksia ratsastaa etenkin laukkaympyrää, koska Kullo ryntäsi laukkaan eikä ratsastaja meinannut saada orin tasapainoa kasaan niin, että ympyrä olisi ollut mahdollista ratsastaa nätisti. Myös hidastukset käyntiin ympyrän jälkeen valuivat helposti pitkäksi. Jokaisella yrityksellä Sanni alkoi oppia hevosen nappeja vähän paremmin, ja lopulta nosto sujuikin hyvin, kuten myös koko ympyrä. Seuraava haaste tuli, kun tehtävään lisättiin harjoitusravia ennen nostoa. Kullo olisi halunnut nostaa laukan heti, kun Sanni istui satulaan ravissa, eikä meinannut millään malttaa koko pitkää sivua ravissa. Rauhallisella ratsastuksella ongelma saatiin kuitenkin ratkaistua, ja lämpimästä päivästä hieman väsähtäneen oloinen ratsastaja pääsi loppuverryttelemään ratsuaan.
Valmentajana Keijo Virolainen
Kulloksi kutsuttu suomenhevonen oli minulle tuttu jo aikaisemmilta valmennuksilta joten tiesin heti alkuun seurata orin liikkumista juuri oikealla tavalla, ennen kuin vaihdoin sen ratsastajan kanssa muutaman sanan. Olin positiivisesti yllättynyt ratsukon edistymisestä ja pyysinkin ratsastajan pidemmittä puheitta keräämään Kullon ohjat tuntumalle ja siirtämään orin tahdikkaaseen käyntiin. Käynnissä ratsukko sai tehdä käynti-seis-käynti siirtymiä sekä käynti-seis-peruutus-käynti siirtymiä vuorotellen. Tehtävässä haettiin napakoita ja oikea aikaisia siirtymiä, jotka sujuivatkin orilta mallikkaasti.
Seuraavassa vaiheessa tehtävää lähdettiin suorittamaan ravissa ja käynti-stop-käynti siirtymien sijaan ratsukko sai tehdä ravi-käynti-ravi siirtymisiä 4–6 askeleen käyntipätkillä. Tarvittaessa ratsastaja sai tehdä myös ravi-stop-ravi siirtymisiä jos tuntui että Kullo vain juoksi pois alta. Alkuun pikkupakkanen meinasi hirttää suomiorin kaasua kiinni, mutta ratsastaja tunsi ratsunsa hyvin ja tuo osasi himmata orin menoa ennen kuin se keräsi taas ihan mielettömästi kierroksia.
Ravitehtävä oli yllättäen Kullolla vasempaan kierrokseen tällä kertaa vaikeampi, mutta ratsastaja sai kuitenkin tehtävän sujumaan myös vaikeampaan kierrokseen ja lopulta sain antaa ratsastajalle luvan siirtää Kullon laukkaan ja laukassa ratsukko sai tehdä laukka-ravi-laukka sekä halutessaan kokeilla myös laukka-käynti-laukka siirtymiä. Laukassa Kullolla meinasi myös olla hieman vauhtisokeutta, ja siirtymiset laukasta raviin tuntuivat vain venyvän ja venyvän tai sitten ori tarjoili jotain ihme sotku askellajia. Kuitenkin pienillä muutoksilla myös laukkatehtävä alkoi sujumaan ja annoinkin sen ratsukolle kotitehtäväksi. Lopulta oli aika päästää ratsukko suorittamaan itsenäisiä loppuverryttelyjä samalla kun kerroin ratsastajalle vielä viimeiset kommenttini orista ja sen suorittamisesta. Ratsastaja sai myös muutaman vinkin kotitreeniin, sekä siihen millaisilla tehtävillä nuo voisivat päästä orin kanssa vieläkin pidemmälle treenissä ja nostaa mahdollisesti myös kisoista tulevia prosentteja toivottavasti lähitulevaisuudessa vain ylöspäin.